Väsyneenä väsymiseen


























        vuoristorataa
                        tai sitten
       kuoppainen pitkä mutkainen tie
                 syliinsä kaappaava väsymys
           ja toisinaan se kompastelee kuoppiin
       lytäten minut alleen nieleskelemään möykkyjä alas kurkusta
               odottamaan sitä jotain joka saa vaivautumaan ylös
        still waiting

Ei jokaista hetkee kannata elää peläten


           lämmin kosketus kaulalta leualle
                                             yön pimeyteen vuodatettuja sanoja
                                luottamustako?
                 ympärille kiertyvät kätesi
                                                turvallinen syli
                              onnellisuuttako?
           kuilun pohjalle ojennettu käsi
                                johon en uskalla tarttua
                etten vie sinua mukanani
                                                   
          sillä välitän

►►



























                                                                                pää täynnä asiaa ja mitään en saa ulos
                    turhauttavaa,
                                          tahdon sitä mustaa valkoisella
                                                            ääntä hiljaisuudessa
                 ymmärrystä välillemme,
            ymmärrystä itselleni itsestäni.
                                                       oli kosketuksia lumen jäädyttämillä sormilla
                                                          ja kostoksi suuhun puhallettua savua
                 "onko pakko"
            oli pakko,      
                              e n  p i d ä  t ä s t ä

Kohti k a d o t u s t a kallistuen


                      matkallaan eksynyt nukkumatti,
                sumun seassa läpikäydyt koulupäivät,
        itseinho,
        kylmäkylmäkylmä,
                 motivaation etsimistä, 
                                    tuloksetonta vieläkin
                    puhelimen toisesta päästä löytyvä turva,
           tiedätköhän kuinka paljon autatkaan olemalla olemassa
                                                                                                                 tai ymmärrätkö edes

2014; months


Tammikuussa vaelsin muutamia kertoja, kahlasin tet-viikon metsässä pakkasen pureskellessa poskia ja toivoin auringon uskaltautuvan pois pilviverhon takaa


Helmikuussa vaalensin hiuksia ja tuskastelin niiden huonoa kuntoa, surkuttelin loskapaskakeliä, jännitin yhteishakua, kuuntelin paljon Avenged Sevenfoldia ja koukutuin Candy Crush Sagaan sekä pohdin luottamusongelmiani


Maaliskuussa mieli leikki oikukasta ja sumuista, vähitellen tajusin kesäloman alkavan liian pian, aloin jo harrastamaan ennakkoikävöimistä ja yritin nauttia hetkistä jotka pyrkivät soljumaan juoksemalla ohitse


Huhtikuussa ihmettelin miksi ihmiset haluavat kuulla totuuden vaikka se satuttaisi, vietin varsin mukavia iltoja ja päiviä ihmisten kanssa, minulla oli oikeasti hyvä olo, samoilin paljon lähimetsikössä ja vietin vapunaaton hyvässä seurassa


Toukokuussa tein poikkeuden sääntöön ja puhuin yllättävän pitkään puhelimessa, sain mopokortin, rakastin kissoja, ikävöin salaa, kauhistuin jäljellä olevista vähäisistä päivistä, olin luokkaretkellä maailman parhaan luokan kanssa ja loin unohtumattomia muistoja, kuvasin paljon, pelkäsin tulevaisuutta, päätin yläasteen ja aloitin kesäloman mahtavalla tavalla 


Kesäkuussa oli alussa tyhjä olo kun kaikki oli ohitse, rakastin sadetta ja kesää, kirjoitin paljon ja muistelin vanhoja, huomasin etten ole enää niin ujo ja vihaan itseäni hieman vähemmän, olin onnellisempi kuin alkuvuonna, olin laajentanut kaveripiiriäni, mietin itsensä kritisointia ja sen vaikutuksia, kuvasin paljon ja opettelin käyttämään kesävaatteita, valvoin paljon ja pyörähtelin ilman kenkiä maailmalla ja rakastin nukkumista


Heinäkuussa luin ja makoilin riippumatossa, olin ensimmäistä kertaa kesätöissä, ahdistuin jo hieman tulevasta syksystä ja talvesta, olin hautajaisissa ja toivoin loman jatkuvan ikuisesti


Elokuussa aloin voimaan huonommin, en pitänyt lukion alkamisesta, jatkuva väsymys kasvoi, itkin paljon ja tunsin huonon olon puristavan minua kasaan, vetäydyin hiljaiseksi, ihmettelin ja tahdoin paljon asioita, vietin öitä kaupungissa ja kuvasin, nautin maisemista ja toivoin vapautta


Syyskuussa kärsin ensimmäisen koeviikon, nautin sumuisista aamuista ja inhosin pimenevää maailmaa, tykkäsin ehkä hieman enemmän koulunkäynnistä, en voinut hyvin, katsoin niska kipeänä tähtiä ja pidättelin itkuja, taisin alkaa puhumaan


Lokakuussa mökkeilin ja metsästin, kuvasin järvimaisemaa, nyrpistelin nenää kosteille aamuille ja viileneville illoille, mietin milloin painun kasaan, muistelin ja kaipasin paljon sekä hankin lävistyksen, nautin myös lumisista keleistä


Marraskuussa vanhenin virallisesti, luontoäiti ei osannut päättää pitääkö talven vai syksyn, kaipasin lunta ja aurinkoa, tahdoin vain pois kotoa ja tahdoin jotain uutta, tahdoin koulun jo loppuvan ja tahdoin jäädä useasti peiton alle maailmaa piiloon, kuuntelin paljon Five Finger Death Punchia


Joulukuussa vietin mukavia päiviä, lähinnä iltoja ja öitä, en tainnut tuntea varpaitani saatikka nähdä eteeni räntäsateessa, odotin joulua ja etsin kadonnutta joulufiilistä, yskin enemmän kuin tarpeeksi, olin sekaisin kaikesta enkä tiennyt mitä ajatella ja mistä ajatella, silitin paljon kissoja ja vietin aikaa sängyssä, nautin loman alkamisesta ja odotin asioita, sain myös duudsoneiden Jarpin kanssa yhteiskuvan