Saanko tahtoa

haluaisin kadota isoon villapaitaan näyttämättä hieman lyssähtäneeltä lankakasalta,

                  saisinko ripauksen rohkeutta voidakseni tehdä asioita joista haaveilen,

          tahtoisin myös hieman ymmärrystä,

             miksi tunnen näin

            sillä tekisi mieli oksentaa

                   sulkea silmät ja mieli

                   juosta karkuun

                 etsiä piilopaikka

     ja huokaista hetken helpotuksesta

  haluaisin kuvata kaikkea

     tallentaa kaiken kauniin

                             ja kamalan

                muistella tätä kaikkea myöhemmin

       muistaa niitä ja näitä hetkiä

                  hyviä

           huonoja

              mahtavia

                  huokaista 

             naurahtaa sille 

                        kuinka vähitellen

                                sosiaalinen media valtaa kaiken

            ..voi jestas tätä kaikkea

Mahdollisuus elämään

hiljaisia ukkospilviä lipumassa yli vastarannan,

                    kuulen kuinka ne valittavat

                                        ja ilmoittavat olevansa olemassa

                  savukiehkurat tanssivat ilmassa päästyään vapauteen

                                                         kunnes katoavat

                                          maailman pyörteisiin

                jättämättä jälkeäkään

                                     saisinko minäkin mahdollisuuden sellaiseen?

                            mahdollisuuden tuntea olevani elossa

                     mahdollisuuden kadota

             mahdollisuuden irtautua tästä olosta

      mahdollisuuden tuntea olevani tärkeä

mahdollisuuden muuttua

Insert deep quote here

 olen väsynyt,

              palelen,

                        vittuunnun

            ja nyrpistän nenää maailmalle

                                 kun haluaisin vain kääntää aamulla sängyssä kylkeä

                                      ja hymyillä jos voisin vain nukkua vielä hetken

              unohtaa poukkoilevaksi möykyksi kasaantuneet

                                               huolet

                                                ilot ja surut

              tahtoisin istua ulkona

                                 ja katsoa tähtiä

                                tunnistaa kuvioita

                 syksy tulee

                               se tulee ja maalaa lehtiä huolimattomasti

                             jokaisen omalla värillään,

                                                            persoonalliseksi

      se taitaa myös välillä itkeä,

                                           koska tietää

                  että pakkasherra astuu pian kesäuniltaan esiin

                                   tulee ja peittää kaiken valkealla viitallaan

                                                                   jäädyttäen kaiken

                            myös minut

                                           jättää meidät odottamaan

                                                 milloin aurinko olisi tarpeeksi vahva

                            sulattaakseen kaiken

Another broken life that’s full of all the awful things that are made

              torstaina se alkoi,

                                              typerä arki,

          tällä kertaa lukion tiloissa

                                                        ahdistun

                        mutta ainahan sieltä pääsee pois,

                                                ehkä kuitenkin selviän,

                 mutta en tiedä

       en tiedä taas mitään

                                                             niin paljon sanottavaa

                                  niin vähän saan puettua ajatuksiani lauseiksi

                                                    tai edes eleiksi

                       olen vain 

                 harmaata

                                  ja toimin kuin robotti

          jos ylinpäätään viitsin toimia

Kaupungin valoissa

                                         öitä kaupungissa, 

                     kenties turhan surkeaa livemusiikkia

                                                      jota kuulin ohi kävellessämme

                     läpi hämärän puiston,

  alta keltaista valoa heittävien katulamppujen,

                                   näin tähden

                                                   laskevan auringon

                                     jäniksiä

                                                           ja niitä typeriä kaljatölkkejä.

                                                                                                                  

         olisin tahtonut jäädä,

                       karkuun tätä pelottavasti lähestyvää arkea,

                                                            minä en tahdo,

                             en en ja en.

     onko pakko?