Onneks lattialta ei voi pudota: 2015

21. joulukuuta 2015

myllerrystä
lienenkö myrkyttänyt perhoset vatsastani
kenties ylittänyt vanhan betonivallin
suoristanut muutaman selkänikaman

ja kohauttanut suupieliä kohti tähtiä

sisäistä huojuntaa
kenties haluan vain jatkuvasti nukahtaa
käpertyä peittokasaan onnellisena
tai ehkä vain pyörryttää tuntemattomista syistä

epäilen itseäni ja vointiani
en kuitenkaan halua tietää ongelmaa
kenties olematonta
haluan vain tutun turvallisen tuoksusi ja hengittää

lepoa,
kyllä kiitos

1. joulukuuta 2015

jäljellä enää 30 päivää,

käpertyä lakanoihin
koukistaa lattian kylmyyttä kavahtavat jalat piiloon
kuunnella kehräystä
nyhtää onnenlankoja jokaisesta tunnista
sitoa niitä solmuun Pimeyttä vastaan

humaltua hatarista hetkistä ja upottaa pakkasen raiskaamat sormet hiuksiin
ahdistua tietämättömyydestä ja tanssia kysymysmerkkien kanssa

herätä odottamaan tuntematonta

valua suihkun mukana viemäriin ja takertua hiussotkuihin
hymyillä pimeässä ja puhdistautua tuntemattomina hetkinä

toistaa kaikkea vielä ensimmäisenkin päivän jälkeen
vailla hengähdystä

8. marraskuuta 2015

ikkunan pielistä valuva kylmyys ytimissä
kaikki on niin..
hitaan nopeaa
suunnitelmallisen hajanaista
paloja pitkin pientareita
synkkä marrasmaailma
rotko jota kierretään,
odotetaan kompastumista
reunalla tanssimista
horjah
dusta
pidetään kiinni lukoista
koputathan jos pyrit sisään

28. lokakuuta 2015

veitsenterällä tanssimista
älä lipsu unimaailmaan
stay calm ja silleen
älä laske tunteja minuutteja hetkiä
elä
ole ylpeä
olet selvinnyt tänne asti
pidä kiinni hatarista ajatuslangoista

älä
ajaudu
matkoihisi

5. lokakuuta 2015

i ha na s yk s y

saan hengittää
kipristellä kylmästä
kärsiä niskakivuista tähtiö i n ä
unohtua kynttilänliekkiin
hukkua lehtisateeseen

kadota pimään,
avunhuuto
ei
kuulu
kenellekkään

30. syyskuuta 2015

(03.08.2015)

puristus sydämessä, kevättalvinen kappale
miksi aika yhä valuu läpi sormien
miksi elän täällä nyt
missä elän pian
a h d i s t a a kohan silloinkin
kuten ennen,
kuten vajaa vuosi sitten
kun pimeys tulee luokse
tanssittaa transsiin
antaa suudelmansa
ja jättää yksin
odottamaan pelastavaa kosketusta valolta

pelottaa.

7. syyskuuta 2015

koettaa saada aikaan jotain

(muutakin kuin tuhoa ja häslinkiä)

olla ajattelematta kaukana siintävää lomaa

(ja asioita joita pitäisi tehdä)

junnata paikoillaan
tehdä päätöksiä
turhautua
rakastua
hymyillä
(tai ainakin yrittää ja irvistää)

muttaa kauas ne ajatukset aina karkaa

31. elokuuta 2015

ollappa kauniita sanoja pulppuava aallokko
lankoihisi sotkeutunut keijukainen
syyssumuun katoavia ajatuksia elämästä
jälleen sinusta
maailmasta ja mahdottomuuksista
sekä turhautunut kyynel peittomytyssä
huulet huulilla,

ja on nautintoa

olla

kanssasi

tiedäthän

sen

?

10. elokuuta 2015

yskinen pölyä keuhkoista

hajoan atomeiksi ja karttelen ahdistusta

minä selviän kyllä

katselen rikkoutuneita pilvilinnoja

punastunutta taivasta

ja huomaamattani hapuilen pakokeinoja

16. heinäkuuta 2015

painot silmäluomissa
paino vatsassa
kaipuu rinnassa
vaikka muutamia tunteja sitten kosketit vielä hyvästiksi huulillasi

ja onni on olla kaukana kotoa
seisoa salaa laiturilla ja säikkyä puskissa piileskelevää
onni on ottaa sinua kädestä kävellessämme takaisin lämpimään

ja kukaan ei katso
kukaan ei kuule
kun katson sinua ja hymyilen
täynnä sitä yliarvostettua tunnetta, asiaa
Rakkautta

26. kesäkuuta 2015

kiertäisitkö kätesi ympärilleni
suutelisitko kaulani herkkää ihoa
kuiskaisitko ne tietyt sanat korvaani
lupaisitko auttaa minua unohtamaan juoksevat viisarit

toisitko minulle kuun sijaan suloisen kissanpennun
toivottaisitko hyvät yöt satojen kilometrien päästä
kutsuisitko silti sillä tietyllä nimellä vaikka katoaisin muurieni taa suojaan
hyväksyisitko oikukkaan luonteeni pakkaspäivinä

jos tähdet soisivat sen

25. kesäkuuta 2015

huokailen haaveiden keinuessa mielen sopukoissa
kenties voisin hankkia sievän vihkosen johon kirjoittaa tahtomiseni
kuten sen,

että saavuttaisin elämässäni asioita joista haaveilen, haaveilin ja tulen haaveilemaan
että voisin kävellä kaupungissa kesäyön langetessa ympärilleni
että ottaisit minua kädestä ja hymyilisit
että jaksaisin kuvata sitä, tätä ja tuota miettimättä katsooko hän tai he

mutta loppujen lopuksi,

tyydyn vain vilkuilemaan olkani yli ikkunasta huomatakseni houkuttelevan ilta-auringon
ja huokaisemaan

23. kesäkuuta 2015

en liene ainut
joka voisi katsella tuntikausia pilvenhattaroiden verkkaista liikehdintää

sinistä
tai harmaata taivasta
satunnaisia ilmassa pyristeleviä lintuja,

voisin seurata järveä
puroa
merta
lampea
ikuisuuksia

uppotua veden virtaukseen
laineiden koukuttavaan
keinumiseen
unohtua kuuntelemaan maailmaa
unohtua itseeni

Hymyillen

kävelin tänään läpi taikametsän

samaan aikaan nautin ja kirosin auringonpaistetta

pelkäsin että jalkani kuolevat joka askeleella

(ruumiillinen työ 1 - minä 0)

halusin hypätä yli kaiteen uimaan

jättää ahdistukseni vellomaan sinne sameaan veteen kalojen kiusaksi

halusin jäädä odottamaan auringonlaskun punaamaa maisemaa

ja käydä makaamaan keskelle pitkospuita muiden kiusaksi

ehkä vielä joskus

mutta tänään otin askeleen askeleen perään

ja jätin haaveeni puiden lomaan

Potkikaa perseelle

sillä itken sisäisesti katsoessani kauniita ihmisiä
hoikkia ja täydellisiä
pieni ääni tietenkin muistuttaa että kuvanmuokkausohjelmat voivat olla heidän parhaita ystäviään
mutta toisaalta,
ehkä he ovatkin oikeasti niin täydellisiä
kadehdittavia,
haistakaa vittu
miksen minä ikinä kykene siihen

Pitäiskö muka saada mustaa valkoiselle

pitäiskö muka jaksaa vielä monta päivää koulua

pitäiskö muka jaksaa vielä yks koeviikko

pitäiskö muka jaksaa esittää viisasta

pitäiskö muka jaksaa olla erossa

pitäiskö muka purra huulta ja olla itkemättä

pitäiskö muka odottaa kesätöiden alkua

pitäiskö muka olla jännittämättä puhelisoittoja

pitäiskö muka näyttää hyvältä

pitäiskö muka olla motivaatiota

pitäiskö muka harrastaa välillä liikuntaakin

pitäiskö muka joskus yrittää olla vähän vähemmän hiljainen

pitäiskö muka olla murehtimatta kaikesta

pitäiskö muka mitä vaan sitä tätä ja tuota

ja vähän kaikkea

Minä

tarvitsen kätesi käteeni
a u r i n g o n l
a
s
k
u
j
a
-nousuja
ja kesäpäiviä,
hymyyn kaartuvia huulia

s u u d e l m i a,

sekä aikaa kanssasi

Jos sä jäät siihen niin ollaan viel aamulla tässä

uskalsin sanoa kyllä
uskallan olla
enkä tunne sitä kaikkea mitä pelkäsin
ehkä onkin ihan hyvä näin

ehkä minä osaankin tämän

Liikaa

huo

kai

niin

paljon

I lie awake creating shadows in the night

olen piristynyt päivien ollessa vähemmän pimeitä

mutta tunnen mustan möykyn uinuvan sisälläni
tunnen kuinka se välillä herää syömään minusta palasia jaksaakseen olla
tunnen kuinka se juoksee karkuun auringonsäteiden kurotellessa sitä kohti
tunnen eläväni harmaudessa,
pyrkien kohti valkoista

olen aamuisin ehostettu ja päivisin harmauteen ja kevättuuleen sotkettu
illan väsyttämä
öiden kesyttämä

mutta loppujenlopuksia olen vain yksi suuri "en tiedä"

Huku sinä solmuihis

alkuviikolla sain seikkailla katkotta unien syövereissä

viime yönä heräilin liikaa ja turhaa pyörimään

aiemmin nautin pilvien pehmeydessä lepäävästä auringosta

nyt minua hieman oksettaa ja väsyttää

nyt hukun hiuksiini ja odotan auringonvalon tuomaa hymyä ja onnea ja energiaa ja inspiraatiota ja kaikkea

hukun usein myös turhuuteen ja seilaan päättömien ajatuksien harjalla

on myös vielä liian monta päivää siihen että loma alkaa,
niin monta ettei sormet tai varpaat tai ajatukset kanna sinne asti

tänään kuitenkin kävelin asfaltilla ja kerroin sen tuomasta ilonpilkahduksesta sinulle

mutta sinä se vain löysit asiasta negatiivista

"kengät menee rikki"
haistahan home

Alla miljoonien tähtien

tahtoisin joskus kiivetä jonkun talon katolle kaupungissa

katsella tähtiä

tai auringonlaskua

tai nousua

tai sinistä päivätaivasta

kuunnella lintuja

vaikka sitten niitä lokkeja ja niiden rääkymistä

istua vieressä ja ehkä pitää kädestä kiinni

hymyillä

nauraa

olla onnellinen,

olla olemassa

Toivoisin vain

että ois kesä

ja aurinko

ja loma

ja inspiraatio

ja kesäyö

(ei työ)

ja nautinto

ja sydän joka lyö

sinulle

Y k s i t o i s t a

Elät vain hetken verran -blogi haastoi minut vastaamaan yhteentoista kysymykseen,

mutta valitettavasti itse en tyrkytä tätä muiden riesaksi. (mutta jos siltä tuntuu, niin vastailkaa vaikka samoihin kysymyksiin omissa blogeissanne)

1. Häpeätkö mitään asioita itsessäsi?

- oi kyllä, vartalo on suurin häpeänaihe. myös jotkin luonteenpiirteet aiheuttavat toisinaan häpeää.

2. Mistä asioista olet itsessäsi/elämässäsi ylpeä?

- siitä, että olen jaksanut tähän päivään saakka,

siitä, että olen jaksanut kohta lukion ensimmäisen vuoden loppuun

siitä, että olen muuttunut ihmisenä parempaan suuntaan

ainakin noista.

3. Mikä on turhin lahja, jonka olet saanut? (siis sellainen ettet oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa)

- eipä oikeastaan tule mieleen mitään, yleensä jokaisesta lahjasta olen jollain tavalla tykännyt tai ne ovat olleet hyödyllisiä.

4. Mikä on varhaisin muistosi ikinä?

- lieneekö joku neuvolakerta tai joulu.

5. Onko sinulla koskaan ollut/onko sinulla toistuvia unia?

- muutamia kertoja olen samoja unia tainnut nähdä.

6. Mikä on yleisin valheesi?

- "kaikki on ihan hyvin" tai "eei ku väsyttää vaan"

7. Mikä on viimeisin kappale joka sai sinut itkemään? Entäs elokuva?

- äääh ei mitään muistikuvia, monien kappaleiden aikana olen itkenyt, mutta ei ole tainnut olla mitään tiettyä kappaletta mikä saisi vollottamaan. ei elokuvastakaan mitään muistikuvaa. itken hyvin vähän elokuvien / kappaleiden takia.

8. Oletko koskaan nähnyt perheenjäsenesi/ystävän kasvoilta aiheuttamasi pettymyksen, mitä teit?

- kyllä. teoista ei tarvitsekkaan puhua, jotain typeriä vain.

9. Jos maailmassa olisi vain kaksi ihmistä sinun lisäksesi, ketkä ne olisivat?

- kamala kysymys, kenties tuo eräs ja toista en varmaan osaisi päättääkkään. jospa tällaista tilannetta ei koskaan tarvitsisi elää.

10. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

- veikkaanpa että huimat viitisen vuotta. kyllähän tässä on kerennyt useampi blogi pyöriä, mutta viimeisin on tämä. (joka koki pientä muutosta kaikinpuolin)

11. Mitä ajattelet tapahtuvan kun ihminen menehtyy?

- tätä kysymystä olen pyöritellyt useita kertoja mielessäni. hienoahan se olisi, jos joskus syntyisi uudelleen uutena ihmisenä/eläimenä. tai jos oikeasti olisikin jonkunlainen taivas sekä helvetti (ei raamattutyyliin)

Minä ilmeisesti

rakastan tuoksuasi peitossani

rakastan lämpöäsi ja otettasi minussa

rakastan sitä kuinka jaksat minua

vaikka olenkin kaikin puolin vaikea ja sekava

rakastan tapaasi polttaa syöpäkääryleitä

ja samalla nyrpistän nenääni sille kun pilaat keuhkosi

rakastan sitä kun sain sinut tykkäämään harry pottereista

rakastan sormenpäidesi liukumista ihollani

rakastan reaktiotasi kun innostut

rakastan sitä että musiikkimakusi on niin samanlainen

rakastan sitä että jaksat huolehtia minusta

rakastan hetkiä jolloin oloni on hyvä

(eli lähes aina kanssasi)

en rakasta sitä, että en kuitenkaan tiedä, kykynenkö rakastamaan

Välillä kaipaan käsiesi kosketusta

sylissäsi peittoon kääriytyneenä alla tähtitaivaan ja toisen parvekkeen lattian

katuvalojen valaistessa kätesi kädessäni

puiden ottaessa meidät suojaamme, liukastelevat askeleemme ja nenäliinoja rakastava karvapallo

aamuisin päivisin iltaisin öisin huulesi huulillani

naurumme ja paskaakin paskemmat juttumme kaikkialla

kätesi ympärilläni hetkinä huonoinakin

hellät kosketuksesi viemässä kyyneleitäni

säteitään läpi sälekaihtimien kurkotteleva aamuaurinko

ja ensimmäistä kertaa nähdyt revontulet sekä vajaa auringonpimennys

ja nyt olen taas yksin

Pilvenhattaroihin

hymyilen,

sillä aurinko paistaa

ja kesä juoksee kohti kuin pikajuoksija

yhtä nopeasti kuin motivaationi,

joka juoksee kauas pois,

yhtä nopeasti vat

kuin ajatukseni ju

jotka kauas lei

Tänään luovuta en

minä

olen väsynyt,

s o t k u i n e n

kuin hajanainen letinpätkäni,

paleleva

tuulen mukana k a r

k a a

v a henkäys

kello on jo 15:01

päivä on jo tiistai

olen kadottanut taas itseni

tai ehkä leikin vain piilosta

kello on jo 15:35

aika

vain katoaa

Het kes sä

hetkiä epävarmuuden

ja nenän nyrpistelyjen

hetkiä onnen

ja silmiin ulottuvan hymyn

hetkiä itkun

ja kyynelten sumentamien silmien

hetkiä autuuden

ja pitkien yöunien

hetkiä

jolloin katselee auringon seinälle luomia varjoja

ja nauttii olemassaolostaan

olemassaolostasi