10. heinäkuuta 2016

                                                           pelottaa, etten koskaan ehdi jaksa toteuttaa ikuisia haaveitani;
                                                             en koskaan jaksa valvoa aamuyön taianomaisiin hetkiin
                                                               saatikka uskalla karata yökävelylle hyönteisten yöpalaksi,
                                                                                  tai lausua niitä sanoja jotka sotkeutuvat toisiinsa mielen syövereissä

                                                                taivas vuodattaa ja jyrisee puolestani maailmalle
                                               minä yritän pitää itseni kasassa ja haluaisin vain parsia itseni rautalangalla tiiviiksi
                                                                                                                                     (salaa myös haluaisin toisinaan upota järven pohjaan)

                                                           olen liian kriittinen, en halua katsoa peiliin
                                                                                                                                                   (haluan oksentaa kaiken pois)

                                                                            ollapa keijukainen,
                                                                                siro ja viekas

3. heinäkuuta 2016

                                                   olen (yhä) yksi iso kasa stressiä ja ahdistusta, sekavia pelkotiloja ja väsymystä

                                                        pitäisi selviytyä elämästä ja pitäisi valmistautua tulevaisuuteen
                                                                        ja samalla elää hetkessä ja unohtaa kaukana siintävä elämä
                                                                                                                                   ja luopua sanasta "pitäisi"


                                      oikeasti tekisi mieli repiä hiukset yksitellen irti ja purra hampaat yhteen niin että sattuu
                                                                                                                         (ei sillä ettenkö purisi)


                                                         pyörin pään sisällä kehää,
                                                                                 tuntuu että aivoja revitään kahtia

                                                     rutosti kirosanoja ja silmät kiinni eteenpäin, ehkä tästä selvitään


                                                                                                                          olisipa ymmärrystä ja hetki aikaa vollottaa kaikki ulos
                                                                                                                                       (rohkeutta)