23. helmikuuta 2017

                                                  kriiseilen kokopäivätyökseni milloin mistäkin,
                                         yleensä hiuksista vartalosta,         ulkonäöstä ylipäätään
                                                               tulevaisuus aiheuttaa myös sydämentykytystä ja hampaiden kiristelyä

                                                   asioiden toteuttamisen sijaan on hyvä marista sängyn alla
                                                                                  ja niistää kaikki motivaatio ulos
                                      kun tahtoo samaan aikaan kaikkea, muttei loppujenlopuksi tiedä mitä

                                                                olo on välillä kuin tuulen riepottelemalla roskalla
                                                                         tietämättömyys siitä mihin päätyy                                                                                                                                      myös uskaltamattomuus tekemiseen
                                                         ja jatkuvat uudet ideat
                                                 jotka on kuitenkin hyvä kuopata heti alkuunsa
                         ja todeta, että en minä osaa päättää                                              (siis: en halua)

22. tammikuuta 2017

                                             kierin jatkuvissa kriiseissä ulkonäöstä,

                                                            (hiuksista, vartalosta)
                                             tulevaisuudesta ja menneisyyden tapahtumista

                                                           (olisi pitänyt tehdä niin, voi harmi sitä ja tätä)
                                                        pitäisi päästää irti kateudesta

                                                       ja olla alistumatta jatkuvasti alemmuuskompleksiin käsiin


                                                    tahdon yhtä aikaa niin paljon ja en yhtään mitään

                                                           kaikkialla on niin kaunista, komeaa ja inspiroivaa


                                                  tunnen kuinka sisälläni velloo, niin hyvästä kuin pahasta
                                                      tahtoisin vain purkautua,
                                                   räjähtää valkealle pohjalle

                                                              tahtoisin huutaa kunnes ääntä ei enää lähde
                                                                           pakahtua rakkaudesta ja onnesta
                                                               

                                               tahtoisin kyetä keskittymään yhteen, poukkoilematta toiseen
                                                             olla stressaamatta turhista
                                                           tuntea olevani kaunis ja riittävä, hyväksyttävä

                                                     olen niin pullollaan kaikkea, mutten saa mitään ilmaistua