eleven

SÄÄNNÖT:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 ASIAA MINUSTA

1. En osaa enää viheltää, kiitos hammasrautojen. Tai no, kyllä joku pieni pihahdus kuuluu jos oikein yritän

2. Tahtoisin pitkät, violetit hiukset.

3. Sain joululahjaksi vihdoin uuden kameran, Nikonin D3200.

4. Kummallista kyllä, mutta toivon, että olisi pakkasta ja lunta tämän loskapaskakelin sijaan.

5. Mopo on, muttei korttia.. Vieläkään.

6. Olen huono keskustelun aloittaja.

7. Omistan kenties vähän mustan huumorin.

8. Vähän saamaton ja laiska pitää olla.

9. Sanon suoraan mitä ajattelen, ainakin yleensä.

10. Vuosi sitten en vielä muistanut miltei ollenkaan unia, tai sitten en vain nähnyt niitä. Nykyään muistan lähes jokaisen uneni.

11. Minulla on pikkusisko.

KYSYMYKSET

1. Ala-vai yläasteella vai ootko käynyt jo koulut pois alta?
Yläasteen viimeisiä kuukausia käymässä.

2. Paras muisto tältä vuodelta?
Tjaa-a, eiköhän se tämä ole.

3. Lempivuoden aikasi?
Syksy varmaankin. 

4. Minkä puhelimen omistat?
Samsungin S3 minin.

5. Ootko addiktoitunut johonkin?

Varmaankin tuohon puhelimeen..

6. Keräiletkö jotain?
En. Joskus pienenä taisin keräillä tarroja ja niitä kertyikin useampi iso laatikollinen.

7. Mikä on lempielokuvasi tai TOP 3 niistä?
Apua, ei miulla varsinaisesti mitään lempielokuvaa ole, mutta hyviä on ainakin Magic Mike, Luukaupunki ja VHS2.

8. Minkä väriset hiukset sulla on? Ja pitkät vai lyhyet?
Oikeasti ruskeat, tällä hetkellä värjättynä mustiksi. Tämmöiset vähän solisluiden alapuolelle ulottuvat, kasvatus menoillaan.

9. Minne haluasit matkustaa jos saisit ilmaiset lentoliput?
Varmaan jonnekkin Yhdysvaltoihin tai Kanadaan.

10. Jos omistaisit erikoiskyvyn, mikä se olisi ja miksi?
Yh, tähän on vaikeaa sanoa yhtä. Toisaalta kun olisi mahtavaa osata lentää tai lukea ajatuksia tai muuttua näkymättömäksi tai kyetä manipuloimaan jonkun mieltä. Ei sitä yhtä tiettyä osaa oikein valita.

11. Lempi pelisi?
Candy Crush Saga. No ei sentään, pelaan itseasiassa aika vähän, mutta sanotaan että joku Need for Speed -peli.

Jos voisit muuttaa jotain vartalossasi, mitä muuttaisit? / Lempi mies- ja naisnäyttelijä? / Mitä odotat vuodelta 2014? / Pelottavin näkemäsi elokuva? / Kuka julkkis haluaisit olla päivän ajan? / Tietokone vai puhelin? / Aamu vai yö/ilta? / Lempikirja? / Paras muisto kesästä? / Shoppailetko mieluummin netissä vai käyt oikeasti kaupoissa? / Vietätkö vapaa-aikasi mieluummin yksin vai porukassa?

http://abreakfasttableforsouls.blogspot.fi/
http://cheatclean.blogspot.fi/
http://caketasteslikeshit.blogspot.fi/
http://pimeanpelko.blogspot.fi/
http://mysteriouslittlefreaks.blogspot.fi/
http://aamuruskossa.blogspot.fi/
http://nyt-skipataan-kahvit.blogspot.fi/

paitsi olen laiska ja haastan vain seitsemän blogia

ja kuvat on weheartitistä.

xmassy

Voin myöntää syöneeni enemmän kuin olisi tarpeen ja nyt tuntuu, että jouluruuat ja suklaa tursuvat korvista ulos. Pakko myös myöntää se, että joulufiilis oli karkuteillä silloin, kun sitä olisi tarvittu. Kyllä se jouluinen olo oli vielä lokakuussa, vähän turhan etuajassa vain. Harmittaa kun luntakaan ei ole, ulkona on ankeaa ja märkää. Hyi.

Vielä viisi päivää.

Don't cry because it's over, smile because it happened

eilen myrskysi

musta tuntui, että lähden sen tuulen mukana,

että olisin vain pieni ja mitätön roska

maailman pyörteissä

mutta samalla musta tuntui

että pitkästä aikaa

olin onnellinen

hymyilytti niin,

että sattui

eilen oli yllättävän ihana päivä

ja ilta

mutta se vain sai sekaisin

ja ajatukset myrskyämään

koska hän.

december

Väsyneitä katseita siellä täällä, haukotukset vaativat huulet erilleen. 

Ankean väriset pilvet satavat hiutaleita. 

Maisema on kummallisen valkoinen ja kylmä yllättää ulos astuessa.

Ensimmäinen päivä joulukuuta, ensimmäinen luukku kalenterista. 

Pian se on.

Jännittää.

Ikävä.

Kaipaan ihmisten seuraa.

Vihaan sunnuntaita.

Hyi.

○

on liian kylmä

tai kuuma.

aina sataa

vettä,

räntää,

joskus jopa lunta.

                                                                      

liikaa ajatuksia                                                                          

jotka menevät solmuun keskenään,

tekevät umpisolmuja,

vaativat ratkomista

hämmentävät.

niin paljon sanoja

ja tekoja

jotka suututtavat

mutta hymyilyttävät

niin paljon

että poskiin sattuu

ja tulee hymykuoppa.

►

Olin hiukan kateellinen muutamalla tutulle jotka pääsivät katsomaan Avenged Sevenfoldia ja Fife Finger Death Punchia, täytin vuosia pari päivää sitten, sain vihdoin tehtyä lukupäiväkirjan valmiiksi, rikastuin, mutta todennäköisesti köyhdyn pian, rikoin kengät, halailin, kättelin, väittelin, näin auton syttyvän tuleen.

Ulkona on liian myöhään valoisaa ja liian aikaisin pimeää. Päivät joko matelevat tai menevät liian nopeasti ohi. Kaikkialla on ankeaa, harmaata ja märkää.

Paljon tehtävää, liian vähän aikaa, liian vähän kiinnostusta.

Väsyttää, palelee, väsyttää, ärsyttää, naurattaa, itkettää ja vielä vähän väsyttää. Vihaan youtuben ja spotifyn mainoksia, miksi kaikkialla pitää olla mainoksia? Ketään ei kiinnosta, kaikkia ärsyttää.

En tiedä mitä tämän blogin kanssa pitäisi taas tehdä. Ei tee mieli kirjoittaa, enkä jaksaisi lätkiä samankaltaisia kuvia toinen toisensa jälkeen postauksen somistukseksi.

Week 44

Olen kasvattanut puhelinlaskua soittelemalla muutamana iltana useammalla ihmiselle, huutanut liian kovaa, nauranut vatsan kipeäksi, juossut karkuun sydän tykyttäen niin kovaa, että kuvittelin sen pomppaavan kohta läpi, säikähdellyt liian helposti, unohtanut missä päivässä eletään vai eletäänkö ollenkaan, juonut sitruunamehua enemmän kuin tarpeeksi, tehnyt sitruunakiisseliä joka muistutti enemmän liisteriä kuin kiisseliä, kaivannut auringonpaistetta, potenut pientä puutetta läheisyydestä, yrittänyt selvittää solmuja ajatuksista, nähnyt mitä kummallisimpia unia ja sain vihdoin luettua lukupäiväkirjaa varten kirjan.

I'm so lost without you

Varmaan juuri syksyn takia väsymys painaa entistä pahemmin, vitutuskäyrä kurottelee useammin pilviä ja minun tekisi mieli käpertyä sänkyyn peiton alle piiloon maailmaa. En jaksa keskittyä kouluun, kiinnostuskiikarit ovat kadonneet. Jaksan raahautua siihen mokomaan rakennukseen vain niiden ihmisten takia.

Sen takia, että juuri he saavat kohotettua suupieliäni ja juuri he työntävät päässä vellovan sumun syrjään odottamaan vuoroaan. He, joiden jutut ovat hemmetin hölmöjä, tempaukset repäisty tuulesta ja nauru piristää kummasti.
Joskus vain riittää, että näen jotakuta, ja päiväni saattaa parantua edes hieman.
Enkä tahdo menettää tätä.

Pelottaa.

Let's sleep whole winter together

Päätä jomottaa inhottavasti, väsyttää vähän ja jumittaa ihan liikaa. Kummaa kun ulkona onkin yhtäkkiä valkoinen lumipeite ja mittari näyttää pakkaslukemia. Kummastuttaa, miten joulufiiliksiin voikaan ajautua vain lumen takia.

Tykkään ajohousuistani ihan liikaa, tahtoisin halailla ihmisiä, mutta en tahtoisi nököttää kotona tietokone seuranani. Tahtoisin käpertyä peiton alle ja karata todellisuutta pakoon unimaailmoihin.

Enkä tahtoisi herätä pitkään aikaan.

# 112 ja haaste

Haasteen tarkoituksena on haastaa uusia blogeja, joissa on alle 300 lukijaa ja antaa blogeille näkyvyyttä! 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Hänen tulee myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.

5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.

6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen!

Faktoja:

löytyy täältä ja täältä.

1. Jos sun pitäisi kuvailla itseäsi viidellä adjektiivilla, mitä ne olisi ja miksi?

Sarkastinen, aina väsynyt, kissahullu, huumorintajuinen ja luotettava. Miksikö? Koska sellainen mie olen.

2. Kerro joku salaisuus, mitä kukaan ei sinusta vielä tiedä blogisi kautta?

Hmm.. ei se nyt varsinaisesti salaisuus ole, mutta taidan olla hiukan ihastunut erääseen henkilöön.

3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi? 

Varmaan kissa, sillä mokomat otukset sattuvat olemaan lempieläimeni. 

4. Jos saisit oppia soittamaan mitä tahansa soitinta täydellisesti, mikä se olisi?

Piano tai kitara, mutta jos jompikumpi pitää valita, niin piano.

5. Mikä on parhain muistosi koko vuodelta 2013?

Ehdottomasti, ilman kummempia pohtimisia voin sanoa, että lettuleiri. Siellä tutustuin paremmin ihmisiin, siellä oli äärettömän mukavaa ja edelleen lähtisin vaikka heti uudestaan sinne saman porukan kanssa.

6. Mitä odotat tulevalta talvelta eniten?

Lunta, hehheh. En tiedä, ei ole mitään suunnitelmia talvelle, niin ei ole mitään mitä odottaa. Jos nyt jotain pitää sanoa, niin ehkä joulua tai uutta vuotta.

7. Oletko miettinyt jo uudenvuodenlupauksia? Mitä ne ovat?

Enpä oikeastaan. Ikuisuuslupauksenahan miulla aina on se, että liikkuisin enemmän ja söisin terveellisemmin.

8. Oletko koskaan ollut herkkulakossa, jos olet niin miksi ja kauan se kesti?

Tuskin, sillä en vain yksinkertaisesti pysty. Aina mietin, että nyt aloitan sen, mutta koskaan en saa sitä aikaiseksi. Harmi.

9. Mikä on kirja, jota suosittelisit kaikille ja mistä syystä?

En nyt mitään yksittäistä kirjaa osaa sanoa, mutta suosittelen lukemaan Mustan tikarin veljeskunta -sarjan kirjat. Yksinkertaisesti parhautta.

10. Miten tapasit parhaan ystäväsi?

Itse asiassa miulla ei ole parasta ystävää, sillä en määrittele kavereitani "parhausjärjestykseen". Pitkäaikaisimman kaverin tapasin eräässä kerhossa joskus ihan pikkuisena tallukkana, muihin olen tutustunut koulussa, hoidossa tai netissä. 

11. Jos kuolisit huomenna, mitä tahtoisit vanhempiesi tietävän?

Tietenkin sen, että rakastan heitä. Luultavasti kirjoittasin heille jonkun kirjeen, jossa avautuisin enemmän vähän kaikesta mitä he eivät tiedä, sillä pidän aika lailla kaikki ajatukset sun muut omana tietonani.

Miut haastoi Niina, joten kiitoksia sinne.

Kysymykset haastetuille: Voisitko muuttaa ulkomaille?
Salmiakki vai suklaa?
Mitä pelkäät eniten?
Ammatti, josta haaveilit pienenä?
Tarkoittaako tuima mielestäsi suolatonta vai suolaista?
Vasta vai vihta?
Oletko onnellinen juuri tällä hetkellä?
Mitä vihaat yli kaiken?
Kuinka monta etunojapunnerrusta jaksat tehdä?
Asia, josta olet riippuvainen?
Oletko intro- vai ekstrovertti?

Haastetut: piilossa viimeisellä rannalla,
paint it black,
wingspan,
mustaa maitoa,
irvikuvatus, 
psychosis overdose, 
a girl who doesn't exist, 
yesterday you said tomorrow, 
the opposite of your life, 
obscuro picturis, 
people just float

# 111

Samoilin metsässä ajatuksiin uponneena, hymyilin koiran innostuneisuudelle ja toivoin, että aurinko paistaisi tiiviisti kerääntyneen pilvimassan läpi, pelkäsin vesisadetta, onnekseni en kastunut vaan ehdin kotiin ennen kuin taivas päätti leikkiä suihkua.

Yllätyin aamulla, kun nurmea peitti ohut lumikerros ja pakkanen pääsi nipistämään poskista. Pitäisi lukea portfoliota varten, pitäisi kirjoittaa, pitäisi harjoitella mopokortin teoriakoetta varten, pitäisi, pitäisi ja pitäisi. 

Harmi, kun kiinnostus ja aika eivät aina tahdo riitä kaikkeen.

You are my only hope

On hieman ahdistavaa huomata, että aiemmin niin kauniisti puiden oksia koristaneet lehdet ovat pudonneet nyt värittämään maan kamaraa. Lämpöasteet eivät jaksa enää kohota, eikä aurinko kiedo lämmittäviä säteitään enää niin usein ympärillemme. Pimeys peittää meidät huntunsa alle, vetää syleilyynsä yhä aiemmin ja aiemmin. 

Sekä blogi koki pieniä muutoksia, hupsis.

Can't believe I'm begging don't go

Väsymys painaa päälle, nukuin pitkästä aikaa päiväunet ja sekin tapahtui vahingossa, nukahdin illalla kesken keskustelun, näytän hölmöltä ylähuuli vasemmasta laidasta turvonneena sillä kissojen lelut ovat vaarallisia äitini käsissä, pohdin blogin nimen muutosta, vihaan hammaslääkäreitä koska alahampaisiin koskee, puolet tet-viikosta suoritettu ja tahtoisin käpertyä viereesi nukkumaan.

Pelottaa, mitä tuleva tuo tullessaan, vai tuoko mitään. Tahtoisin selvyyttä asioihin, enkä vain vatvoa niitä päivä toisensa perään uudestaan ja uudestaan. 

Miksi tämä onkaan niin vaikeaa ja pelottavaa?

Näen sinut kauneimpana lintuna

Pelkään, mutta samaan aikaan huomaan hymyileväni. Pyörittelen samoja asioita mielessäni kerta toisensa jälkeen, enkä onnistu löytämään ratkaisua. Huomaan lipuvani ajatuksiini liiankin usein, ne ahdistavat minua, vaikkeivat mitään pahaa tehneetkään.

Minä odotan, seuraan kuinka sekuntiviisari saa ajan matelemaan. En saa nukutuksi ja väsymys seuraa minua kuin hai laivaa, odottaa, koska murrun tarpeeksi.

20. - 21.9

Leiri, jolle palaisin edelleen enemmän kuin mielelläni. Siellä kärytettiin vaahtokarkkeja takkatulen lämmössä, syötiin lettuja ja makkaraa enemmän kuin tarpeeksi, kadottiin pimeyden hunnun alle, vaihdettiin hymyjä, naurettiin maha kipeäksi, pidettiin mukava höpöttelypiiri, valvottiin pitkälle yöhön ja vaellettiin vajaan kolmen tunnin yöunilla, mutustettiin mustikoita ja puolukoita, paleltiin ja inhottiin lämpöä, sullouduttiin makuupusseihin ja leikittiin kaalimatoja, nukuttiin pöydillä (missä piti miunkin alunperin nukkua) ja tuoleilla, nukuttiin ihmisten kainaloissa, letkauteltiin mukahauskoja vitsejä, saatiin uusia insidejuttuja, oltiin swageja ja laulettiin lettuja paistaessa.

Pahoittelen ensimmäisten kuvien laatua, oli hämärää, enkä ole ehtinyt jaksanut muokata noita paremmiksi.

It's over too soon

Vietin liian ihanan perjantai-lauantai välisen illan ja yön leirillä, ja tahtoisin yhä takaisin. Hymy kohottaa suupieliä, kun muistelen sitä kaikkea.

Kunhan saan kaikki kuvat sieltä kerättyä itselleni, saatan vilauttaa muutamaa niistä täälläkin. Lihakset vielä hiukan kipeinä n. 16km vaelluksen jälkeen, mutta se kaikki oli sen arvoista.

Pelottaa, kun kohta tämä kaikki on ohi.

Punainen taivas

Aamuisin sumu peittää verhonsa taa kaiken kauniin, eikä aurinkokaan uskalla lämmittää säteillään. Aiemmin niin virheät lehdet vaihtuvat hiljalleen keltaisiksi ja leijailevat tuulen riepottamina täplittämään nurmea.
Mielikuvituksellisesti muokkaan epäonnistuneen panoraamakuvan taivaan punaiseksi ja naurahdan, kuinka yritän olla taiteellinen.
Ja sinä, joka hakeudut blogiini kerta toisensa jälkeen hakusanalla 'metsäleirikoulu', paljasta itsesi, vaikka minulla saattaakin olla pieni aavistus henkilöllisyydestäsi.

Yesterday

Melkein kolme tuntia istuimme vanhan koulumme pihalla, muistelimme vanhoja ja murehdimme nykyistä. Kirjoitimme kellastuneisiin lehtiin sanoja, jotka tuuli puhalsi pois. 

Jalat kohti taivasta, huulilta kupliva nauru kun vanha tuttu keinu lennättää meitä kohti pilvien verhoamaa taivasta. Tutut polut kuusien lomassa, punaviinimarjoja, kiviin ja puiden runkoihin haparoivin kirjaimin kirjoitetut sanat. Jossain kauempana pienet lapset kiljuvat saaden koirat haukkumaan.

Vanhoja kappaleita kehnosta kaiuttimesta soitettuna ja mustekynän tahrimat sormet, jotka muistuttavat eilisestä.

Touch the sky

 

 Pientä päänsärkyä, laiskuutta, väsymystä, jännitys esitelmästä, liian koukuttava kirja, pieni stressinpoikanen äidinkielen portfoliosta, hymyileviä kasvoja, liikaa kellastuneita lehtiä. 

En tahdo syksyn tulevan vielä, mutta tahtoisin osata lukea joidenkin ihmisten ajatuksia, halata vielä kerta toisensa jälkeen ihmisiä ja nauraa heidän kanssaan.

You mustn't be afraid to dream a little bigger

Haaveilen liikaa kaikesta mitä en saa vähään aikaan, tahtoisin kuvata kaikkea upeaa, mutta puhelimen kamera ei pysty tallentamaan sitä hienoutta mitä tahtoisin ikuistaa. Tahtoisin paljon kivoja sormuksia ja vaatteita. Tahtoisin tehdä kaikkea, mutta silti laiskotella. Tahtoisin kuvata ihmisten upeita silmiä, sinisiä, ruskeita, vihreitä ja sekasikiöitä.

Kuuntelen vanhoja biisejä pieni hymynpoikanen huulilla ja seikkailen liikaa weheartitissä. Huokaisen helpotuksesta, kun uusi suojakuori on saapunut hellään huomaani. Nyt toivon, etten riko tuota ihan heti.

Vetäydyn luokan viileään nurkkaan ja yritän keskittyä kovin tylsältä tuntuvaan tuntiin, pitää harhailevat ajatukseni aiheessa ja katseen opettajassa. Voi, kuinka vaikealta se joskus tuntuukaan. Annan kuitenkin katseeni seikkalla luokkaamme somistavissa oppilaissa ja harmistun, kun tajuan, että kohta suuren osan kanssa tiemme eroavat. 

Aamut viilenevät uhkaavasti, illat pimenevät liian nopeasti ja puiden lehdet kellastuvat ja putoavat täplittämään nurmikkoa. Kuuntelen iltaisin, kuinka jotkut revittelevät tiellä mopoilla ja autoillaan. 

Aamuisin pääsen katselemaan asfalttiin jätettyjä muistoja heidän iltaisista leikeistä menopeleillään.

Enkä osaa vieläkään kirjoittaa kauniisti.

I'm just doing what we're told

Lähikosketus auringon lämmittämän asfaltin kanssa, huulilta kupliva nauru, muutama kiusoitteleva sana ja suloinen virnistys. Purukumirosvoja liikenteessä, mustekynän koristama keskisormi, kilisevät rannekorut ja minuuttiviisarin hidastelu.

Aurinko lämmittää liikaa tai minä pukeudun liian lämpimästi. Odotan syksyä, mutta pelkään talvea.

We'll be counting stars

Hämärä, joka lankesi yllemme auringon vaihtuessa kuuhun. 

Höyhenien verhoamien siipien hiljainen kahina yön pimeydessä.

Järven toiselta puolen kantautuu epäselvää musiikkia ja puhetta. 

Taivasta koristaa lukematon määrä tähtiä ja heinät kutittavat poskiani.
Joskus toivon olevani lintu, joka voisi tahtoessaan lentää vapauteen.

Dreaming about the things that we could be

Useita tunteja autossa istumista, Kajaanin koiranäyttelyt, hyvää musiikkia, palelua, liikaa roskaruokaa, tivoli, Joensuu, tulokseton mopokypärän etsiminen, nirsoilua, hattaraa, inho hammasrautoja kohtaan, paljon kirjoja ja liian vähän aikaa saatikka intoa lukea, jatkiksen jännittäminen, liian aikaisin pimenevät illat, liian vähäiset yöunet.

Haaveita tatuoinneista, unelmien hiuksista ja asunnosta. Selviänköhän hereillä huomisen kahdeksantuntisen koulupäivän vai nukahdanko kesken kaiken.

Some people feel the rain, others just get wet

Vettä, vettä ja vähän lisää vettä. Nautinto siitä, kun aurinko paistaa ja sateenvarjon voi laskea alas.

Puuduttavat teoriatunnit suoritettu, nyt voin odottaa sitä, että voin tehdä teoriakokeen ja pääsen ajamaan. Voin haaveilla siitä, että kohta minun ei tarvitse enää astua nitisevään ja natisevaan linja-autoon, mutta siihen on vielä aikaa. 

Palkinto on niin miellyttävä, että jaksan odottaa.

Catch your dreams

At night I feel like a vampire

Mustikoita, vadelmia, punaviinimarjoista tykkääviä kanoja. Paljain jaloin samoilua metsässä, piilopaikoistaan esiin uskaltautuvat hyttyset, auringonlaskun ihailua. Aion nauttia vielä pitkään siitä, että voin kävellä paljain jaloin ulkona ilman paleltumisen pelkoa.