26. kesäkuuta 2015

                                                                  kiertäisitkö kätesi ympärilleni
                                                                                          suutelisitko kaulani herkkää ihoa
                                                                                                               kuiskaisitko ne tietyt sanat korvaani
                             lupaisitko auttaa minua unohtamaan juoksevat viisarit

                                                                     toisitko minulle kuun sijaan suloisen kissanpennun
                                  toivottaisitko hyvät yöt satojen kilometrien päästä
                  kutsuisitko silti sillä tietyllä nimellä vaikka katoaisin muurieni taa suojaan
                                                                        hyväksyisitko oikukkaan luonteeni pakkaspäivinä

                                                                                         jos tähdet soisivat sen

25. kesäkuuta 2015

                                                      huokailen haaveiden keinuessa mielen sopukoissa
                                            kenties voisin hankkia sievän vihkosen johon kirjoittaa tahtomiseni
                                                                                                                                                            kuten sen,

                           että saavuttaisin elämässäni asioita joista haaveilen, haaveilin ja tulen haaveilemaan
                                                             että voisin kävellä kaupungissa kesäyön langetessa ympärilleni
                                                                                                   että ottaisit minua kädestä ja hymyilisit
                                                   että jaksaisin kuvata sitä, tätä ja tuota miettimättä katsooko hän tai he

           mutta loppujen lopuksi,

                                         tyydyn vain vilkuilemaan olkani yli ikkunasta huomatakseni houkuttelevan ilta-auringon
                                                                                                                                                                                               ja huokaisemaan

23. kesäkuuta 2015

                                                en liene ainut
                                                              joka voisi katsella tuntikausia pilvenhattaroiden verkkaista liikehdintää

                                                                  sinistä
                           tai harmaata taivasta
                                                               satunnaisia ilmassa pyristeleviä lintuja,

                                    voisin seurata järveä
                                                   puroa
                                 merta
                                                                      lampea
                                           ikuisuuksia

                                                                                 uppotua veden virtaukseen
                                                                                                   laineiden koukuttavaan
                                                                                                                                           keinumiseen
                                                                       unohtua kuuntelemaan maailmaa
                                                                                                                                                                                    unohtua itseeni 

Hymyillen

kävelin tänään läpi taikametsän    

samaan aikaan nautin ja kirosin auringonpaistetta    

pelkäsin että jalkani kuolevat joka askeleella    

(ruumiillinen työ 1 - minä 0)      

halusin hypätä yli kaiteen uimaan    

jättää ahdistukseni vellomaan sinne sameaan veteen  kalojen kiusaksi  

halusin jäädä odottamaan auringonlaskun punaamaa maisemaa    

ja käydä makaamaan keskelle pitkospuita muiden kiusaksi    

ehkä vielä joskus    

mutta tänään otin askeleen askeleen perään    

ja jätin haaveeni puiden lomaan