31. lokakuuta 2016

                                                               täytän pian vuosia ja ylitän "tärkeän" etapin elämässä
                                            henkinen juttuhan se vain on, ei pyörähdys aikuisuuden puolelle tee mitään
                                  vaikka se tuntuukin maata järisyttävältä ja ahdistavalta asialta, samalla myös vähän vapauttavalta
                                                                     mikään ei varmaan tule muuttumaan - ainakaan radikaalisti
                                                                                                    silti,
                                                                                                           jännittää

                                                            olisi lohdullista, jos ajatukset saisi joskus sammutettua
                                                                    asiat tuntuvat olevan varsin epäjohdonmukaisia ja ahdistavia,
                                                                 niin monet asiat pelottavat
                                                                                                           (en vain myönnä koskaan kuinka paljon ja mikä kaikki)

                                                                          olisitpa aina turvana


                                                                                                                                                                    tiedäthän, että pimeä tulee
                                                                                                                                                                            ja se minua pelottaa
                                                                                                                                                                                                                                                                                    niin paljon

2. lokakuuta 2016

                                                             olo on varsin rajusti erilainen kuin viikko sitten,
                                    on syy olla käymättä huvipuistojen vuoristoradoissa, kun jo elämä tuntuu olevan yhtävuoristorataa

                                              olisi vielä vähän stressattavaa, josko sitten voisin vain levähtää lattialle ja olla rauhassa
                                                                 nauttia kunnolla syksystä, väreistä ja viileistä päivistä
                                                                   syksy on ihana, osaisinpa keskittyä siihen tarpeeksi

                                                          haaveilen niin paljon, että kropassa kihisee
                                                  välillä täytyy pysäyttää itsensä ja pakottautua elämään nykyhetkessä
                                                                           (ja loppujenlopuksi palaan tuleviin hetkiin)
                                                      kyllä tästä vielä hyvä tulee

                                                                                                             vaikka joskus huomaankin vajoavani