Niska ja selät jumissa tuntemattomasta syystä, inhottava loskapaskasää ilman aurinkoa on jatkunut jo ihan liian pitkään, ikävöin sitä sun tätä, mutten kuitenkaan.
Luotan ja en luota, ihmettelen miksi vuodatin asioita, ehkä se oli poikkeus sääntöön.
Olen juurtunut kiinni tuoliini, kissa lämmittää syliä ja imurin hurina sekoittuu musiikkiin. Tahtoisin hiljaisuutta ja melua yhtä aikaa, tahtoisin taas sotkea ajatukseni täysin ja tahtoisin unohtaa kaiken.
Täyskäännös tehty ja ensi syksynä taitaa odottaa lukio. Kummallista sekin.
Väsyttää, mutta en tahtoisi nukkua, sillä en tahdo enää herätä todellisuuteen. Tahdon valvoa 24 tuntia. En ehkä tänään pysty siihen, mutta vielä joku päivä onnistun.Liikaa kummallisia ajatuksia ja sanoja, pieniä hymyjä. Miksi on hyvä sana aloittaa lause ja kysymysmerkki on sen oiva lopettaja.
Nenää kutkuttaa, se kertoo kuulemma siitä, että olen idioottien läheisyydessä. Fakta.
Ulkona on ankeaa, ankeus vaikuttaa minuun ja olen ankea. Ankeaa on myös se, että miulla ei ole suklaata ja en pääse Candy Crush Sagassa eteenpäin, surullista.
Ankea olkoon päivän sana.
