Viime yönä taivas oli hetken oranssi, samana päivänä join hemmetin pahan makuista palautusjuomaa, 
kävelin metsän keskellä useita kilometrejä, nautin pimeällä autossa istumisesta 
ja uppouduin ajatusmaailmaan turhan usein.

Nyt perhoset lepattavat vatsassa ja voin todeta,
että tietämättömyys on typerää.

Elämän pieniä iloja

♥ kun saa uudet villasukat
♥ kun pääsee kietoutumaan peiton lämpöön
♥ kun löytää hyviä kappaleita
♥ kun saa raportin tehtyä


♥ kun aurinko paistaa
♥ kun tet-viikko on ohi
♥ kun pääsi katselemaan kauniita maisemia työn ohessa


♥ kun saa uuden kuoren puhelimeen
♥ kun kissa käpertyy nukkumaan viereen kehräten
♥ kun viikonloppu alkaa
♥ ..ja saa nukkua pitkään


♥ kun saa hammasraudat pois (ihan kummallista nyt..)
♥ kun saa halin pitkästä aikaa
♥ kun saa suklaata

~ ~ ~ ~

Koko päivän odotin, koska se tapahtuu. Milloin palaset ratkeavat liitoksistaan,
särkevät kootun kokonaisuuden.

Katse sumenee,
lämpimät norot valuvat poskille.
Ihan yhtäkkiä
se tapahtuu.
Asia jota vihaan sydämeni pohjasta,
asia, joka kielii minulle heikkoudestani.


Salaa tahtoisin pystyä tekemään sen julkisesti,
saada apua.
Lohduttavat kädet ympärilleni,
lohduttavia sanoja.

Tahtoisin uskaltaa,
uskaltaa kertoa mielen perukoille potkitut sanat,
uskaltaa jakaa ne muiden kanssa.
Uskaltaa paljastaa mustimmat sanahirvitykset jotka syövät
ja turmelevat kaiken.

meow

kissat on ihania, taidan hankkia 72 kissaa ja kuolla niiden kanssa onnellisena. 
ja tahdon lisää aurinkoa, sellaista joka oikeasti paistaa eikä vain leiki piilosta pilviverhon takana.
myötähäpeää, väsyneisyyttä, perhosia vatsassa, pelkoa, ahdistusta, ihastusta.
jännittää, edessä taas tet-viikko.

months


 Tammikuussa oli jopa pakkasta ja lunta, vietin aikaa sukuloiden ja mökkeillen.

 Helmikuussa mieliala hyppi kuin superpallo, koulussa oli halipäivä ja ulkona oli ihan liian kylmä.

 Maaliskuussa olin kovin surullinen, erosin ja itkin enemmän kuin koskaan. Kävin koiranäyttelyissä kuvailemassa ja kasvoin henkisesti. Myös hammasraudat astuivat kuvioihin.

 Huhtikuussa vietettiin iskän viiskymppisiä, kesä alkoi lähestyä huimalla vauhdilla ja ammuin paljon ilmapistoolilla.

Toukokuussa lämpimiä päiviä oli paljon, kuvasin auringonlaskuja ja mökkeilin ahkerasti sekä heitin talviturkin puoliksi. Jaloista.

 Kesäkuussa kuvasin kukkia enemmän kuin tarpeeksi, valvoin öitä ja nukuin pitkälle päivään. Opettelin käyttämään shortseja ja laiskottelin. Suoritin myös kriparin alkukuusta.

 Heinäkuussa söin mansikoita paljon, sekoitin unirytmin totaalisesti ja hilluin öisin ulkona. Säikyin jänistä ja heitin talviturkin.

 Elokuussa kävin koiranäyttelyissä Kajaanissa asti, harmittelin koulun alkua ja nautin vielä viimeisistä kesäloman hetkistä.

 Syyskuussa leireilin mitä mahtavimman poppoon kanssa, tutustuin ihmisiin paremmin ja vaelsin muutaman tunnin yöunilla.

 Lokakuussa oli TET-viikko, taisin olla ihastunut ja hymyilin paljon. Pääsin myös ihastelemaan lunta, jota oli silloin huomattavasti enemmän kuin nyt.

Marraskuussa vietin syntymäpäiviä, odotin joulua ja inhosin koeviikkoa.























Joulukuussa odotin kadonnutta joulufiilistä, sain joululahjaksi kameran, vietin uudenvuoden leppoisasti kotona ja toivoin lisää lunta.