on liian kylmä
tai kuuma.
aina sataa
vettä,
räntää,
joskus jopa lunta.
                                                                      
liikaa ajatuksia                                                                          
jotka menevät solmuun keskenään,
tekevät umpisolmuja,
vaativat ratkomista
hämmentävät.

niin paljon sanoja
ja tekoja
jotka suututtavat
mutta hymyilyttävät
niin paljon
että poskiin sattuu
ja tulee hymykuoppa.

Olin hiukan kateellinen muutamalla tutulle jotka pääsivät katsomaan Avenged Sevenfoldia ja Fife Finger Death Punchia, täytin vuosia pari päivää sitten, sain vihdoin tehtyä lukupäiväkirjan valmiiksi, rikastuin, mutta todennäköisesti köyhdyn pian, rikoin kengät, halailin, kättelin, väittelin, näin auton syttyvän tuleen.
Ulkona on liian myöhään valoisaa ja liian aikaisin pimeää. Päivät joko matelevat tai menevät liian nopeasti ohi. Kaikkialla on ankeaa, harmaata ja märkää.
Paljon tehtävää, liian vähän aikaa, liian vähän kiinnostusta.
Väsyttää, palelee, väsyttää, ärsyttää, naurattaa, itkettää ja vielä vähän väsyttää. Vihaan youtuben ja spotifyn mainoksia, miksi kaikkialla pitää olla mainoksia? Ketään ei kiinnosta, kaikkia ärsyttää.

En tiedä mitä tämän blogin kanssa pitäisi taas tehdä. Ei tee mieli kirjoittaa, enkä jaksaisi lätkiä samankaltaisia kuvia toinen toisensa jälkeen postauksen somistukseksi.

Week 44

Olen kasvattanut puhelinlaskua soittelemalla muutamana iltana useammalla ihmiselle, huutanut liian kovaa, nauranut vatsan kipeäksi, juossut karkuun sydän tykyttäen niin kovaa, että kuvittelin sen pomppaavan kohta läpi, säikähdellyt liian helposti, unohtanut missä päivässä eletään vai eletäänkö ollenkaan, juonut sitruunamehua enemmän kuin tarpeeksi, tehnyt sitruunakiisseliä joka muistutti enemmän liisteriä kuin kiisseliä, kaivannut auringonpaistetta, potenut pientä puutetta läheisyydestä, yrittänyt selvittää solmuja ajatuksista, nähnyt mitä kummallisimpia unia ja sain vihdoin luettua lukupäiväkirjaa varten kirjan.