turruttaa noidankehässä pyörivät ajatukset
jotka hitaasti raastavat mieltä pieneksi silpuksi
joka varisee pölyiseen kasaan, jonne päivä ei paista
uskomatonta kuinka vaikeaa sitä on suutaan avata,
vaikka tiedänkin sen helpottavan
mutta samalla tiedän myös puheen vaihtuvan itkuksi alta aikayksikön
ja samalla kai arastelen reaktiotasi
helpointa on vain purra päivät pitkät hampaita yhteen
ja toivoa,
ettei ratkea liitoksistaan
väärällä hetkellä