126.

Ja minä tunsin viileän tuulen pyörittävän hiuksiani sekaisin,

kuulin jonkun pystyvän haistamaan kesän

ja minä tunsin kylmien väreiden juoksevan kilpaa selkää myöten.

Olin ylpeä itsestäni,

sillä yllätin itseni ja jopa opettajani matematiikan kokeessa.

Ja hymyilin katsellessani ulos

ja tunsin ikkunasta hohkavan viileyden

iho kananlihalla,

olisi sittenkin pitänyt laittaa huppari tänään.

Sinne minäkin halusin,

kunnes muistin sen typerän tuulen

joka viskeli kurittomia hiussuortuvia

ja päätti pistää hiekan eksymään viattomien silmiin,

kyyneleitä

ja kirosanoja kerjäten.

Sadaskahdeskymmenesviides

Yksi hetken mittainen puhelu,

hetken odottelu

ja pian sain seurakseni neljä poikaa

ja kolme mopoa.

Kauhuelokuva ei ollutkaan niin kamala,

oikeastaan hauska,

oikeassa seurassa.

Täyteen ahdettu sänky,

me kaikki viattomat saman peiton alla,

voisinpa vaikka sanoa, että oli hieman kuuma.

Silti opetin toissapäivänä kahta heistä hipsuttamaan,

joista toinen näytti eilen oppineensa jotain,

sillä tunsin jalassani hienoisen kosketuksen.

Hellyyttä kaiken nahjuamisen

ja naljailun sekaan.

Crazy something normal

Ja minä ihmettelen,

miten joku voi sanoa,

ettei metsässä mitään muuta ole kuin epämääräisiä otuksia,

puita,

ja vähän lisää puita.

Todellisuudessa se on oma pieni maailmansa,

täynnä yllätyksiä

ja sieviä pieniä yksityiskohtia.

Minä nautin siitä,

kun saan astella kuusien välistä 

pehmeä sammalmatto allani

vailla huolen häivää,

auringon säteiden kurotellessa valaisemaan polkuani.

Bongasin vuoden ensimmäiset sitruunaperhoset, leskenlehdet,

suruvaipan sekä sisiliskon.

Ehkä nyt voisin jopa myöntää,

että kyllä se kesä sieltä tulee.

Exhale deep and breathe a sigh of relief

Muiden nyrpistellessä nenää, minä hymyilen kun bensan tuoksu kantautuu nenään ja takertuu vaatteisiin. 

Mitä äänekkäämpi, sen mukavampi.

Ja joskus sanoin, että aion päästä vielä erään henkilön kyytiin ja viimein pääsin toteuttamaan sen. 

Kahdesti, ja kaupan päälle sain loppuillaksi hyvää seuraa kotiin.

Hymyilin sinä päivänä enemmän kuin tarpeeksi, voi jestas kuinka heitä tuleekaan ikävä.

Lisää sellaisia päiviä, kiitos.

Ja kohta minullakin on lupa ajaa muualla kuin syrjässä, piilossa valvovilta silmäpareilta.

Ja kaiken lisäksi, olo on ollut mitä mahtavin

pieniä vastoinkäymisiä

ja jännityksiä

ja vähäisiä kyyneleitä lukuunottamatta.

things i listen and things i think

Joskus ihmettelen, miksi me tahdomme kuulla totuuden, vaikka tiedämme, että se saattaa satuttaa. Miksi me yleensä niin mukavuudenhaluiset höpsöt olennot tahdomme tulla satutetuksi? 

Tosin, kyllä totuuden sanominenkin satuttaa.
Kummallista sekin.

Ehkä on kuitenkin parempi kuulla ja sanoa ne sanat jotka oikeasti ovat totta, 

kuin kuulla myöhemmin eläneensä valheen sankassa pilvessä.

En tiedä mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.
Olen kuitenkin totuuden sanonut ja jättänyt sanoja sanomatta.
Jessus, vaikka olenkin kylmä kuin vitun pakastin ja tunteeton kuin kivi,
on muuten vaikeaa.
Tekisi mieli sanoa lisää faktoja, mutten saa ajatuksiani lauseiksi. Kun yritän, kaikki katoaa. Jumalauta.
Joskus tekisi mieli imeä imurilla liiat ajatukset pois ja elää hetki ilman mitään huolia.