Melkein kolme tuntia istuimme vanhan koulumme pihalla, muistelimme vanhoja ja murehdimme nykyistä. Kirjoitimme kellastuneisiin lehtiin sanoja, jotka tuuli puhalsi pois.
Jalat kohti taivasta, huulilta kupliva nauru kun vanha tuttu keinu lennättää meitä kohti pilvien verhoamaa taivasta. Tutut polut kuusien lomassa, punaviinimarjoja, kiviin ja puiden runkoihin haparoivin kirjaimin kirjoitetut sanat. Jossain kauempana pienet lapset kiljuvat saaden koirat haukkumaan.
Vanhoja kappaleita kehnosta kaiuttimesta soitettuna ja mustekynän tahrimat sormet, jotka muistuttavat eilisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti