Luokses palaan aina uudestaan

Ulkona on kurja sää, puut kadottavat lumihuntunsa ja taivas vetää ankean pilviverhon suojakseen. Opin eilen sen, että ei pidä pyöriä jos sen jälkeen on mahdollisuus joutua huonon olon kouriin, koska siitä kärsii loppupäivän ja yön.

Vanhojen kuvien katseleminen on parhautta, hyviä muistoja ja pieniä häpeän tunteita. Haluaisin ikuistaa kaiken valokuviksi ja muistella tätä kaikkea vanhana.


Tosin on suvikelissäkin ainakin yksi hyvä puoli
nimittäin lumisota.

2 kommenttia:

  1. Asiaa! :'3 myös vanhempien nuoruuden kuvia on kiva katsella, kun ei tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Välillä saa kyllä omiakin kuvia selaillessa miettiä, että pitäskö tässä nyt nauraa vai mitä.

      Poista