Rakastan kuunnella sateen ropinaa
maata vain hiljaa sängyllä
ajatuksiin uponneena.
Rakastan sitä tunnetta
joka hyökyy ylitse,
kun astut paljain varpain märkään nurmikkoon,
kun sadat viileät vesipisarat
iskeytyvät kehoon,
valuvat pitkin käsivartta kilpaa
ja minä vain hymyilen leveästi
vaikka olenkin ihan kananlihalla
ja ehkä vähän viluissani.
.jpg.jpg)
Rakastan sitä tuoksua,
mikä jää leijailemaan ilmaan sateen jälkeen
ja vielä parempaa on se,
jos
sateen jälkeen aurinko jaksaa kurottaa säteitään
vielä viimeisillä voimillaan
värjäten kaiken kullalla.
Rakastan vain katsella
sateen jälkeistä luontoa
kaikki on niin raikasta
pieniä taivaan kyyneleitä
siellä täällä,
valumassa lehtien pinnoilta
odottamassa sitä hetkeä,
kun ne uskaltavat laskea irti
tietämättä sitä
että rikkovat vain itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti