eräs ilta,
vai pitäisikö sanoa yö
näin kauniin auringonlaskun
säikähdin järven poikki lentäviä lintuja,
sain miljoona kutisevaa ötökänpuremaa,
nukahdin kummallisen aikaisin
enkä jutellut sinulle.
ajauduin taas miettimään tulevaisuutta,
se herättää vain pelkoa
ja ahdistusta
tahdon olla miettimättä sitä
haluan oppia elämään hetkessä
vailla huolen häivää.
miksi se on niin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti