olen väsynyt,
palelen,
vittuunnun
ja nyrpistän nenää maailmalle
kun haluaisin vain kääntää aamulla sängyssä kylkeä
ja hymyillä jos voisin vain nukkua vielä hetken
unohtaa poukkoilevaksi möykyksi kasaantuneet
huolet
ilot ja surut
tahtoisin istua ulkona
ja katsoa tähtiä
tunnistaa kuvioita
syksy tulee
se tulee ja maalaa lehtiä huolimattomasti
jokaisen omalla värillään,
persoonalliseksi
se taitaa myös välillä itkeä,
koska tietää
että pakkasherra astuu pian kesäuniltaan esiin
tulee ja peittää kaiken valkealla viitallaan
jäädyttäen kaiken
myös minut
jättää meidät odottamaan
milloin aurinko olisi tarpeeksi vahva
sulattaakseen kaiken
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti