sylissäsi peittoon kääriytyneenä alla tähtitaivaan ja toisen parvekkeen lattian
katuvalojen valaistessa kätesi kädessäni
puiden ottaessa meidät suojaamme, liukastelevat askeleemme ja nenäliinoja rakastava karvapallo
aamuisin päivisin iltaisin öisin huulesi huulillani
naurumme ja paskaakin paskemmat juttumme kaikkialla
kätesi ympärilläni hetkinä huonoinakin
hellät kosketuksesi viemässä kyyneleitäni
säteitään läpi sälekaihtimien kurkotteleva aamuaurinko
ja ensimmäistä kertaa nähdyt revontulet sekä vajaa auringonpimennys
ja nyt olen taas yksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti