mutta tunnen mustan möykyn uinuvan sisälläni
tunnen kuinka se välillä herää syömään minusta palasia jaksaakseen olla
tunnen kuinka se juoksee karkuun auringonsäteiden kurotellessa sitä kohti
tunnen eläväni harmaudessa,
pyrkien kohti valkoista
olen aamuisin ehostettu ja päivisin harmauteen ja kevättuuleen sotkettu
illan väsyttämä
öiden kesyttämä
mutta loppujenlopuksia olen vain yksi suuri "en tiedä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti