11. huhtikuuta 2016

hyvää sisään, pahaa ulos


                                                                      ei varaa lipsahduksiin
                                                                                          takerrun numeroihin,
                                                                               lasken sekunteja ja rinnan kohoiluja
                                                                   hoen mantroja ja puren hampaita yhteen
                                                                                       ei nyt, ei tänään, ei enää


                                                                     täytyy olla tekemistä
                                                           haaveilen joka päivä maalaamisesta
                                                                                              mutten koskaan uskalla
                                                              leikittelen ajatuksella asioiden uudelleen järjestelystä
                                                  mutten kehtaa, koska tuskinpa se toimisikaan



                                                            haluaisin pyöriä linssin edessä ja hymyillä
                                                        imeä energiaa maailmasta ja pakahtua tunteisiin
                                                                        sukeltaa ennalta-arvaamattomaan


                                                            aurinko ikkunan takana ulottumattomissa
                                                         isku (yskä) kyljessä, irvistyksiä hengittäessä
                                                                                  haparoivia liikeratoja, painottomuus noustessa
                                                                          mustaa mustaa mustaa 



                                                                   peiliin muodostuvat ääriviivat
                                                         auringon raidoittamana,  pyörähdys oikeaan ja vasempaan, silmäys olan yli
                                                   huokaisu, huulien mutristus ja ääriviivojen peittäminen
                                                                                                               ehkä vielä jonain päivänä,
                                                                                                               ehkä


                                                 takerrun ajan pehmentämiin kankaisiin ja suljen silmäni
                                                     jos oikein kovasti toivon,
                                                   ehkä mörötkin katoavat kaiken muun mukana,
                                                               kuten lätäköiksi katoavat lumihiutaleet ja salamojen lailla sinkoilevat ajatukset



                                                    ehkä elänkin lattialle valuneessa kaaoksessa
                                                                  epätoivoisesti nyin lankoja saadakseni kaiken kasaan
                                                                                        huokailen ja rutistan rystyset valkoisina
                                                                                uskottelen, tai ehkä puhunkin totta


                                                                  olen(ko) jumissa   ??
                                                                                                            kadoksissa(kin)
                                                                              itseltäni


hyvää sisään, pahaa ulos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti