vaikka kirjoitankin aina surullisena,
osaan myös olla onnellinen..
ainakin kun silittelen hänen pitkiksi venähtäneitä suortuviaan
sillä kerrankin minä en nukahtanut ensimmäisenä
myös silloin, kun hän höpisee niitä näitä vailla huolia
sanoo jotain yllättävää
tai tekee
ja minä pidätän kyyneleitä, koska en aina kehtaisi itkeä
vaikka kyseessä olisikin onnen kyyneleitä
vaikka minun mieleni tuntuu olevan yksi sotkuinen lankakerä
ehkä sinä joskus selvität sen
vaikka toisinaan väsäätkin lisää sotkuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti