Ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen ahniinihanaheseruokaanamnam -kuva tämän blogin historiassa. Ajeltiin maanantaina Joensuuhun vähän tuhlaamaan rahaa. Kyllä sieltä jotain löyty, ihan tarpeeksi mutta samalla liian vähän. Olisin tahtonut haalia kirjakaupasta itselleni kamalasti kirjoja, mutta ne oli pilattu hinnoilla. Nyt tuskissani odotan niitä tänne kirjastoon. Heheh, eikä maksa muuten se homma mitään. Paitsi kallista aikaa elämästä, jonka kyllä tuhlaan muutenkin kaikkeen turhaan. Muunmuassa datisteluun, hyi miua.
Sipistelin eilen vähän tätä huonetta kivemmaksi kun ifolorilta tuli pieni paketti, joka sisälsi muutamia kuvia. Sainpa sitten inspiroitua itseni vähän siivoilemaankin, ehkä voisin joskus väsätä jonkinmoisen huonepostauksen. Tai sitten en, veikkaan jälkimmäistä mahdollisemmaksi.
En pidä ikävän tunteesta. Olo on muutenkin vähän huono, kädet tärisee ja kyyneleet pyrkivät kostuttamaan silmiä. Ketuttaa tämmöiset olot kun tahtoisi nauttia kunnolla loman viimeisistä päivistä. En tahtoisi nukkua, mutta tylsistyn valveilla.
Hassua, kuinka jopa kirjassa tapahtunut typerä asia pistää ajatukset vellomaan niin, että lopulta itse joudut pahan olon kouriin. Eikä sitä pääse piiloon.
Joskus sitä toivoo, että olisi nappi jonka avulla saisi poistettua ne muistot jotka saavat kyyneliin.
Hassua, kuinka jopa kirjassa tapahtunut typerä asia pistää ajatukset vellomaan niin, että lopulta itse joudut pahan olon kouriin. Eikä sitä pääse piiloon.
Joskus sitä toivoo, että olisi nappi jonka avulla saisi poistettua ne muistot jotka saavat kyyneliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti