Pelkään, mutta samaan aikaan huomaan hymyileväni. Pyörittelen samoja asioita mielessäni kerta toisensa jälkeen, enkä onnistu löytämään ratkaisua. Huomaan lipuvani ajatuksiini liiankin usein, ne ahdistavat minua, vaikkeivat mitään pahaa tehneetkään.
Minä odotan, seuraan kuinka sekuntiviisari saa ajan matelemaan. En saa nukutuksi ja väsymys seuraa minua kuin hai laivaa, odottaa, koska murrun tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti