olen (yhä) yksi iso kasa stressiä ja ahdistusta, sekavia pelkotiloja ja väsymystä
pitäisi selviytyä elämästä ja pitäisi valmistautua tulevaisuuteen
ja samalla elää hetkessä ja unohtaa kaukana siintävä elämä
ja luopua sanasta "pitäisi"
oikeasti tekisi mieli repiä hiukset yksitellen irti ja purra hampaat yhteen niin että sattuu
(ei sillä ettenkö purisi)
pyörin pään sisällä kehää,
tuntuu että aivoja revitään kahtia
rutosti kirosanoja ja silmät kiinni eteenpäin, ehkä tästä selvitään
olisipa ymmärrystä ja hetki aikaa vollottaa kaikki ulos
(rohkeutta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti