Sinisiä liekkejä

Palelen,

iho kananlihalla

ja toive lämmöstä

tietenkin voisin tehdä asialle jotain,

mutta en jaksa

tulisi kuitenkin liian kuuma

kyllä minä kestän.

Aurinkolaseihin heijastuu maailma neljän seinän sisältä,

elämä ikkunan takaa,

kaiuttimista kantautuu korviin

kauniita sanoja

joita en välttämättä jaksa edes yrittää ymmärtää

suomentaa

tai kuunnella

tajuan vain musiikin

menevän ohi

kerta toisensa jälkeen.

Näin joskus oranssin liekin,

mutta tahdoin kuvitella sen turkoosiksi

koska turkoosi sattuu nyt olemaan nätimpi
ja se kuulostaakin mukavammalta sanana,

mutta ehkä huomenna pidän enemmän punaisesta

ehkä pidänkin olemattomasta.

Ehkä pidänkin läpinäkyvästä

tai kun suljen silmäni,

ehkä myönnän pitäväni mustasta.

Ehkä myönnän pitäväni sinusta,
tai sitten en.
Ei.
En tahdo vielä.