Näin kerran tiikerin
se katseli minua puupinon päältä
maukui,
kenties yritti olla hurja
ja karjua kuin suuri peto.
Se katseli minua kuin olisi tiennyt
mitä ajattelen,
aion sanoa,
tunnen
tai teen seuraavaksi.
Keinautti häntäänsä
ja kurotti puskemaan silitykseen ojennettua kättä,
tai ehkä kuvittelinkin sen vain
hurjaksi tiikeriksi
todellisuudessa se oli vain,
suloinen
iso kehräysautomaatti,
nimetty muumien mukaan.
Ei ehkä savannien kuningas,
mutta ainakin metsien kuningas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti