Kerrankin uskaltauduin ulkoilmaan kamera kaulassa, ihan vain siksi kun aurinko näyttäytyi kunnolla pitkästä aikaa eikä pakkasherra uhitellut miljoonalla pakkasasteella ja palelulla.
Oon myös fiilistellyt vanhoja kappaleita ja niistä mieleen tupsahtelevia muistoja. Joskus sitä toivoo, että voisi palata joihinkin hetkiin vielä kerran.
Oon myös fiilistellyt vanhoja kappaleita ja niistä mieleen tupsahtelevia muistoja. Joskus sitä toivoo, että voisi palata joihinkin hetkiin vielä kerran.
Tahdon lisää aurinkoisia päiviä ja lämpöä sekä valoisia iltoja. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Kesä tulee, jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti