Loma teki hyvää ja pahaa, mielelle ei tee hyvää olla liian pitkää aikaa yksin.
Vihasin sitä katon räminää yöllä ja siskon kuorsaustuhinaa pimeässä huoneessa kun kello lähestyi kahta.
Minä halusin palata takaisin unimaailmaan, pois pimeästä todellisuudesta.
Sinne, missä kaikki on niin mukavaa ja sieltä poistuessa kaikki unohtuu.
Jäljelle jää vain kuvia sieltä täältä ja pieni toive siitä, että se olisi todellisuutta.
Minä halusin palata takaisin unimaailmaan, pois pimeästä todellisuudesta.
Sinne, missä kaikki on niin mukavaa ja sieltä poistuessa kaikki unohtuu.
Jäljelle jää vain kuvia sieltä täältä ja pieni toive siitä, että se olisi todellisuutta.
En pitänyt siitäkään kun ahdistus kiersi otteensa minuun ja takertui tiukasti, viljellen pahan olon siementään.
Enkä pitänyt siitä, kuinka se vaati kyyneleiden nieleksimistä.
Enkä pitänyt siitä, kuinka se vaati kyyneleiden nieleksimistä.
Mutta pidän siitä, kuinka aurinko karkottaa ympäriltään pilvet ja päättää herätä tuomaan kevään tänne.
Ihanuutta on, kun tiet sulaa ja lämpömittari pysyttelee plussan puolella.
Ihanuutta on, kun tiet sulaa ja lämpömittari pysyttelee plussan puolella.
Julmat meteorologit kuitenkin uhkailevat takatalvella, hyi pois se suomesta. Minä tahdon lämpöä ja aurinkoa, piste.
Jännää, kuinka aluksi niin tuntemattomista henkilöistä on lyhyessä ajassa muodostunut tärkeämpiä ja eron hetkeä ajatellessa ahdistaa. En minä tahdo luopua teistä vielä.
Vaikka asia saattaakin olla niin, että vain minä välitän ja muille olen kuin ilmaa, välitän silti.
Vaikka asia saattaakin olla niin, että vain minä välitän ja muille olen kuin ilmaa, välitän silti.
Pidän siitä, kuinka kahdentoista päivinä uskallan jäädä kylälle niiden kanssa, joiden kanssa en ole ennen viettänyt aikaa. Oikeastaan tahtoisin tehdä sitä useamminkin, nauttia näistä viimeisistä hetkistä.
Haluaisin uskaltaa tehdä vaikka mitä, mutta nössöilen ja harmittelen myöhemmin sitä, kuinka en uskaltanut. Typerä minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti