>>

Tiedän olevani vähän ilkeä, mutta joskus ilkeys puskee esiin liikaa ja tiedostan sen itsekkin. Joskus vähän myöhään, joskus oikeaan aikaan, mutten välitä asiasta.

Enkä osaa viljellä sitä maailmankuulua sanaa, jonka väitetään olevan hyvästä. Miten yksi pieni sana voisikaan muuttaa mitään, mitä on tehty tai sanottu. Ei se ole mitenkään muita sanoja voimakkaampi, ei sen avulla voi perua mennyttä. 

Joskus jaksan ihmetellä, miten jotkut ihmiset ovat pysyneet vierelläni, vaikka olen tehnyt niitä typerimpiä tekoja ja sanonut julmia totuuksia. 

En tiedä,

olen vain joskus turhan julma.

Vaikka joku erehtyykin väittämään minua höppänäksi otukseksi.

Osaan silti lausua niitä kauniitakin sanoja, jotka saavat suupielet kaartumaan kohti taivasta. 

Olen joskus osannut sanoa lauseen, jota joku väittää kauneimmaksi ja olen osannut tarkoittaa sitä.

Yritän opetella sanomaan lohduttavia sanoja, jotka ovat syvällisempiä kuin "kyllä se siitä" ja "aika parantaa haavat".

Tosin, tottahan nekin ovat. 

Tuntuvat vain kovin mitättömiltä.

Kiitos ja anteeksi.