Riisikakkuja suklaalla päällystettyinä ja rikkoutunut lasi sängyn alla. Pelkään, että viillän sormeni lasinsirpaleisiin, mutta samalla pieni masokisti sisälläni nostaa päätään ja pohtii, miltä se tuntuisi. Entä jos se ei olisikaan vahinko, silkkaa uteliaisuutta vain?
Selviän silti ilman haavoja, kerään sirpaleet musiikin pauhatessa taustalla ja auringon näyttäessä pölyhiukkasten tanssin.
Mietin tätä päivää, terveystiedon koetta joka meni kummallisen hyvin, eilistä, perjantaita josta muistan hetkiä kuin ne olisivat tapahtuneet hetki sitten. Joku on laulanut liian monta kertaa siitä, kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, mutten ole koskaan saanut siihen vastausta. Tuntuu, että aika yrittää juosta nopeusennätyksiä.
Pysähtyisi välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti