Muiden nyrpistellessä nenää, minä hymyilen kun bensan tuoksu kantautuu nenään ja takertuu vaatteisiin.
Mitä äänekkäämpi, sen mukavampi.
Ja joskus sanoin, että aion päästä vielä erään henkilön kyytiin ja viimein pääsin toteuttamaan sen.
Kahdesti, ja kaupan päälle sain loppuillaksi hyvää seuraa kotiin.
Hymyilin sinä päivänä enemmän kuin tarpeeksi, voi jestas kuinka heitä tuleekaan ikävä.
Lisää sellaisia päiviä, kiitos.
Ja kohta minullakin on lupa ajaa muualla kuin syrjässä, piilossa valvovilta silmäpareilta.
Ja kaiken lisäksi, olo on ollut mitä mahtavin
pieniä vastoinkäymisiä
ja jännityksiä
ja vähäisiä kyyneleitä lukuunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti