126.

Ja minä tunsin viileän tuulen pyörittävän hiuksiani sekaisin,
kuulin jonkun pystyvän haistamaan kesän
ja minä tunsin kylmien väreiden juoksevan kilpaa selkää myöten.

Olin ylpeä itsestäni,
sillä yllätin itseni ja jopa opettajani matematiikan kokeessa.



Ja hymyilin katsellessani ulos
ja tunsin ikkunasta hohkavan viileyden
iho kananlihalla,
olisi sittenkin pitänyt laittaa huppari tänään.

Sinne minäkin halusin,
kunnes muistin sen typerän tuulen
joka viskeli kurittomia hiussuortuvia
ja päätti pistää hiekan eksymään viattomien silmiin,
kyyneleitä
ja kirosanoja kerjäten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti